Etsi
  • Lauri Koistinen

Artikkeli niska- ja hartiaseudun oireista kärsiville päätetyöntekijöille



Voimaharjoittelun merkitys niska- ja hartiaseudun lihasperäisten oireiden ennaltaehkäisyssä päätetyöntekijöillä



Niska- ja hartiaseudun oireet ovat erittäin yleisiä erityisesti työikäisillä, ja oireet usein liitetään varsinkin päätetyön aiheuttamaan staattiseen kuormitukseen. Covid-19 pandemian myötä lisääntynyt etätyö on monella entisestään vähentänyt arkiaktiivisuutta. Tässä artikkelissa käsiteltiin voimaharjoittelun merkitystä niska- ja hartiaseudun lihasperäisten oireiden ennaltaehkäisyssä päätetyöntekijöillä. Tutkimustulosten perusteella voimaharjoittelu on tehokkain tapa ennaltaehkäistä ja hallita niska- ja hartiaseudun lihasperäisiä oireita.



1. Johdanto

Alkuvuodesta 2020 alkaneen Covid-19 pandemian myötä etätyö on lisääntynyt maailmanlaajuisesti. Vuonna 2017 vain 2,9 % amerikkalaisista ja vuonna 2015 vain 2 % eurooppalaisista työskenteli pääasiallisesti kotona. Pandemian puhkeamisen myötä etätyöstä on tullut miljoonille ihmisille hyvin lyhyessä ajassa normaali työskentelymuoto. (Wang et al. 2020, 2).

Etätyö tarkoittaa käytännössä suurimmalle osalle työntekijöistä päätetyötä. Monelle työpäivien arkiaktiivisuus, kuten työmatkoihin liittyvä kävely ja työn tauotus, on vähentynyt äkillisen etätyön lisääntymisen myötä. Covid-19 pandemian myötä myös sisäliikuntamahdollisuudet ovat vähentyneet, mutta toisaalta ulkoiluharrastukset lisääntyneet. Cabritan ym. (2021) touko - kesäkuussa 2020 tekemän kyselyn mukaan 71 % vastanneista koki fyysisen aktiivisuutensa muuttuneen, ja näistä 27 % koki fyysisen aktiivisuutensa lisääntyneen ja 44 % aktiivisuutensa vähentyneen.


Päätetyö aiheuttaa erityisesti niska-hartiaseudun tuki- ja liikuntaelimistön oireilua. Oireilua kuvataan usein esimerkiksi kipuna, kireytenä, puutumisena tai pistelynä, ja oireet voivat haitata työkykyä tai normaalia päivittäistä toimintakykyä voimakkaastikin. Päätetyöntekijöiden niska- ja hartiaseudun, yläraajojen sekä alaselän tuki- ja liikuntaelimistön oireiden esiintyvyys vaihtelee välillä 20-77 %, ja niska- ja hartiaseutu on edellä mainituista kehonosista useimmiten oireileva. (Turci et al. 2019, 466).


Päätetyön staattinen luonne ja etätyön lisäämä inaktiivisuus korostavat tarvetta toimiviin ennaltaehkäisykeinoihin erityisesti niska- ja hartiaseudun oireilussa. Varmasti jokainen fysioterapeutti, naprapaatti, osteopaatti, hieroja tai muu tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen parissa työskentelevä terveysalan ammattilainen kohtaa jatkuvasti asiakkaita, jotka kertovat etätyön kipeyttävän niska- ja hartiaseutua, ja lähes poikkeuksetta asiakkaat ajattelevat oireilun syynä olevan venyttelyn puute ja/tai huono työskentelyasento eli huono työergonomia. Voisiko kuitenkin kehon asentoa ylläpitävien kudosten eli lihasten voiman huomioimisella päästä parempaan lopputulokseen?


Tässä artikkelissa käsitellään aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella staattisen työn vaikutuksia erityisesti niska- ja hartiaseudun pehmytkudosten oireiluun, ja voimaharjoittelun vaikutusta oireiden ennaltaehkäisyyn.


2. Menetelmät

Kehittämistehtävä suoritettiin teoreettisena kirjallisuuskatsauksena. Aineistoa haettiin PubMed- ja Google Scholar-tietokannoista seuraavilla hakusanoilla: static work, strenght training, static muscle, computer work musculoskeletal disorders, myofascial pain syndrome, computer work statistics, covid 19 remote work, prolonged sitting musculoskeletal, musculoskeletal disorders prevention, office work strenght training ja remote work sedentary.


Ajantasaisten lähteiden saamiseksi haut rajattiin viimeisen 10 vuoden sisälle. Lähteenä käytettiin myös Työterveyslaitoksen Ergonomia-julkaisua.



3. Tulokset

Päätetyöhön liittyvät niska- ja hartiaseudun oireilut johtuvat erityisesti pitkäaikaisesta paikallaan olosta, staattisesta jännittämisestä, kaularangan etukumarasta asennosta ja toistoliikkeistä. (Baker et al. 2018, 16; Mohammadipour et al. 2018, 331; Launis & Lehtelä 2011, 71).


Launiksen & Lehtelän mukaan (2011, 73, 76) staattisessa työssä esiintyy usein anaerobista lihastyötä, jossa veren virtaus heikkenee lihasjännityksen ja lihaksen sisäisen paineen kasvaessa. Tämä johtaa ravintoaineiden ja hapen saannin vajaukseen sekä kuona-aineiden kertymiseen lihakseen. Lihaksen verentarpeen ja verenvirtauksen epäsuhta on suurin staattisessa työssä. Jatkuvan staattisen voimantuoton ylärajaksi (esimerkiksi asentoa ylläpidettäessä) on esitetty koko työpäivän kestävässä työssä (alle 8 h) vain 2 % maksimaalisesta voimasta.


Myofaskiaalinen kipuoireyhtymä (lihasjuostekipu) on yksi yleisimmistä lihaskivun aiheuttajista niskan ja hartian alueella, ja se voi kehittyä näkö- ja asentokuormitusta aiheuttavassa tietokonetyössä. Oireina on yleensä kipeiden lihasten kireys, liikerajoitus, heikkous ja väsyvyys sekä myös unihäiriöt ja autonomisen hermoston toimintahäiriöt. Kaularangan myofaskiaalikivun yhteydessä voi esiintyä myös huimausta ja tinnitusta. Vallitsevana hypoteesina oireyhtymän synnylle on lihaksen paikallinen hapenpuutos ja energiakriisi, jotka ärsyttävät liikehermopäätteitä aiheuttaen hermovälittäjäaine asetyylikoliinin vuotamisen synapsirakoon, jolloin postsynaptinen lihassyy supistuu. Tällä mekanismilla lihaskudokseen syntyy pinkeä juoste ja kipupiste, johon kerääntyy metaboliitteja. Pinkeissä juosteissa on todettu sähköisesti vaimeaa jännitystilaa sekä lihassyiden paksunnoksia hermolihasliitosten kohdalla. (Partanen et al. 2010, 1921-1923).


Vaikka ergonomisilla ohjeilla tai ergonomian harjoittelulla ei näyttäisi olevan selkeää vaikutusta niska- ja hartiaseudun oireiluun (Van Eerd et al. 2016, 65; Verhagen et al. 2013, 15), ergonomian ajateltu tärkeys kuitenkin painottuu sekä asiakkaiden puheissa että etätyöskentelyä käsittelevässä uutisoinnissa.


Van Eerdin et al. (2016, 65) tekemässä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa voimaharjoittelun todettiin olevan vaikuttavin tekijä niska- ja hartiaseudun, yläraajojen ja alaselän oireiden ennaltaehkäisemisessä ja hallinnassa. Positiivisia tuloksia tuottaneiden harjoitusohjelmien sisältö vaihteli muun muassa harjoitukseen käytetyn ajan ja harjoitustiheyden suhteen, mutta yhdistävinä tekijöinä kaikissa paitsi yhdessä harjoitusohjelmassa oli painojen käyttö (esim. kahvakuulat, käsipainot, yhdessä harjoitusohjelmassa käytettiin ainoastaan kehonpainoa) sekä säännöllisesti tapahtuva harjoittelu.


Maestroni et al. (2020, 1439) esittävät yleisohjeena voimaharjoittelun positiivisten vaikutusten aikaansaamiseksi iäkkäämmillekin aikuisille yksilöllistä harjoittelua, jossa päälihasryhmiä harjoitetaan 1-2 moninivelliikkeellä 2-3 sarjaa, 2-3 kertaa viikossa, intensiteetin ollessa 70-85 % yhden toiston maksimista, eli selvästi raskailla kuormilla.


Fyysisen suorituskyvyn harjoittaminen voidaan karkeasti jakaa kestävyyden ja tehon/voiman harjoittamiseen. Kestävyysharjoittelulla on perinteisesti tarkoitettu pitkäkestoista, kevyen kuorman harjoittelua, ja voimaharjoittelulla lyhytkestoisempaa, verrattain raskaan kuorman harjoittelua. Voimaharjoittelu muun muassa kasvattaa lihasten poikkipinta-alaa, johtaa hermostollisiin, voimantuottoa lisääviin adaptaatioihin sekä vahvistaa kehon tukikudoksia. (Hughes et al. 2018, 1-2).


Maestroni et al. (2020, 1432) painottavat vahvistavien harjoitteiden ja voimaharjoittelun merkityseroa, ja että voimaharjoittelusta puhuttaessa ja sitä esimerkiksi terveysalan ammattilaisten asiakkailleen ohjatessa toistomäärien ja intensiteetin tulee painottua voimaharjoittelualueelle haluttujen vaikutusten saavuttamiseksi.


Voimaharjoittelu vaikuttaa hyödyllisesti mm. seuraaviin ihmiskehon kudoksiin sekä terveyden osa-alueisiin: luut, lihakset, rustot, jänteet, aineenvaihduntasairaudet, hengitys- ja verenkiertoelimistön sairaudet, dementia, uni, masennus, sekä uusimman tutkimusnäytön mukaan myös syöpätaudit. Lihasperäisten oireiden kannalta tärkeitä ovat erityisesti voimaharjoittelun lihaskudoksen terveyttä edistävät hormonaaliset vaikutukset, lihasmassan lisääntymisen ja rasvakudoksen määrän vähenemisen matala-asteista tulehdusta pienentävä vaikutus sekä harjoittelun vaikutus lihaskudoksen energia-aineenvaihdunnan tehostumiseen (Maestroni et al. 2020, 1432, 1434).



4. Pohdinta

Päätetyössä korostuva staattinen lihastyö ja liikkumattomuus muun muassa heikentävät yleisesti kehon aineenvaihduntaa, vähentävät kudosten kasvuärsykkeitä sekä yksipuolistavat kehon liikemalleja ja kuormitusta. Niska- ja hartiaseudulla korostuvat erityisesti yläraajojen ja pään kannattelun vaatima lihastyö ja riittämätön lihaskudosten aineenvaihdunta, lihasten heikkous ja lihasten hermotuksen häiriöt.


Niska-hartiaseudun venyttely, hieronta, käsittely hierontavasaralla tai käsittely kylmä/kuumageelillä sekä muut vastaavat keinot voivat kaikki olla rentouttavia kokemuksia ja osana laajempaa kehonhuoltoa niillä on myös paikkansa, mutta yksistään näillä ei saada pidempiaikaista, vahvistavaa tai ylläpitävää vaikutusta staattisesta työstä aiheutuvia lihasperäisiä haittavaikutuksia vastaan.


Fyysisen aktiivisuuden ja erityisesti voimaharjoittelun aiheuttama mekaaninen ja kemiallinen ärsytys lihaskudoksessa luo ainutlaatuisia vasteita, jotka edistävät ja ylläpitävät muun muassa kehon hormonaalisia toimintoja, energia-aineenvaihduntaa, voimantuottoa, hermoston toimintaa, tasapainoa, yleistä toimintakykyä erityisesti iäkkäillä sekä suojaavat erinäisiltä sairauksilta, kuten 2-tyypin diabetes, sydän- ja verenkiertosairaudet sekä tietyt syöpäsairaudet.


Niska-ja hartiaseudun lihasperäisten oireiden ennaltaehkäisyssä voimaharjoittelulla on merkittävä rooli sen lisätessä lihasten voimakapasiteettia, parantaessa lihasten verenkiertoa, koostumusta ja hermotusta sekä myös liikkuvuutta. Esimerkiksi staattisten asentojen mahdollisesti aiheuttama kireyden tunne lihaksessa ei yleensä helpota yhtä hyvin antamalla keholle toinen staattinen ärsyke, eli staattinen venytys, kuin aktivoimalla lihaksistoa ja hermostoa.


Terveysalan ihmisten parempi tietämys kuormitusfysiologista, yleinen median ja ihmisten tietämys voimaharjoittelun hyödyistä sekä selkeämmät suositukset voimaharjoittelun sisällöstä olisivat hyödyllisiä ehkäisemään osaltaan tuki- ja liikuntaelimistön ja erityisesti niska-ja hartiaseudun lihasperäisiä oireita. Jatkossa erityisesti väestötasolla mahdollisimman tehokkaiden ja helposti toteutettavien voimaharjoitussuositusten tutkiminen olisi suotuisaa.





Lähdeluettelo


Baker, R,. Coenen, P., Howie, E., Williamson, A. & Straker, L. 2018. The short term musculoskeletal and cognitive effects of prolonged sitting during office computer work. Int. J. Environ. Res. Public Health. 15(8), 1678.


Hughes, D., Ellefsen, S. & Baar, K. 2018. Adaptation to endurance and strenght training. Cold Spring Harb Perspect Med. 8(6), 1-2.


Launis, M. & Lehtelä. J. 2011. Ergonomia. Tampere: Työterveyslaitos.


Maestroni, L., Read, P., Bishop, C., Papadopoulos, K., Suchomel, T., Comfort, P. & Turner, A. 2020. The benefits of strenght training on musculoskeletal system health: practical applications for interdisciplinary care. Sports medicine. 50, 1431-1450.


Mohammadipour, F., Pourranjbar, M., Naderi, S. & Rafie, F. 2018. Work-related musculoskeletal disorders in Iranian office workers: prevalence and risk factors. Journal of medicine and life. 11(4), 328-333.


Partanen, J., Ojala, T. & Arokoski, J. 2010. Myofaskiaalinen kipuoireyhtymä – lihasjuostekipu. Duodecim. 126, 1921-1929.


Turci, A., Gorla, C. & Bersanetti, M. 2019. Assessment of arm, neck and shoulder complaints and scapular static malposition among computer users. Rev Bras Med Trab. 17(4), 465–472.


Van Eerd, D., Munhall, C., Irvin, E., Rempel, D., Brewer, S. van der Beek, A. 2016. Effectiveness of workplace interventions in the prevention of upper extremity musculoskeletal disorders and symptoms: an update of the evidence. Occup Environ Med. 73, 62-70.


Wang, B., Liu, Y., Qian, J. & Parker, S. 2020. Achieving effective remote working during the COVID‐19 pandemic: A work design perspective. Applied Psychology. 0(0), 1-44.


Verkkolähteet

Cabrita, M., Bulthuis, R. & Tabak, M. 2021. The motivational profile does matter: an exploratory survey on the infuence of remote office work on physical behavior during the COVID19 lockdown. Saatavissa: https://www.researchsquare.com/article/rs-150692/v1

(viitattu 9.2.2021).


Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Liukastumiset lumisilla ja jäisillä teillä ovat jälleen ajankohtainen aihe, erityisesti varttuneemmalle väestölle. Liukastumisten ehkäisyssä saatetaan ensisijaisesti ajatella tasapainon tärkeyttä. Mut